Amazon

Täällä ollaan taas! Edellisestä postauksesta on kulunut elinikä. Kaikkea viimeisiä tapahtumia en voi kertoa mutta ajattelin laittaa kuvia Amazonin matkasta jonka teimme vaihto-oppilaiden kanssa noin viikko sitten. 6 päivää kestävä Amazonin alueelle kohdistuva reissu. Matka alkoi Leticiasta jonne saavuimme lentokoneella. Vierailimme myös Perun ja Brasilian puolella.

Es mi primero vez cuando escribo algo en espanol a mi blog. Pense que es bueno tiempo para este porque he sido aqui como cinco meses. Mi espanol no es perfecto y se que mi gramatica es mala pero el mas importante es que intentar! Y esta es muy buena tarea para mi porque quiero practicar mi espanol. En mi computador no hay programa para escribir en espanol pero bueno, no importa :D

Estoy en vacaciones! Mi vacaciones aqui es como un mes y me disfruto mucho y voy a disfrutar mas a mis ultimas dias en vacaciones. Mi colegio iniciar 13 de enero. Como yo dije en ultimo vez mis dias en colegio son muy largos y tengo que despertar a las 5. Asi odio mucho.

Mi Navidad en Colombia era muy rara. Yo no tenia espiritu de Navidad. Navidad en Colombia no es igual como en Finlandia. Aqui Navidad hay mucha rumba y personas gusta bailar y tomar. Me gusta que Navidad es tranquilidad, hay nieve y con la familia. Aqui era + 30 grados en 24 de diciembre. Poquito diferente pero me gusto. Estaba en Navidad donde mi tia con todos mis familiares de mis madre. Muy chevere evento. Comimos, escuchabamos musica y compartimos regalos.

29 de diciembre nos fuimos a baceo con los familiares de madre. Fuimos a Salento en una finca. Salento es un pequino pueblo cerca de Armenia. Paisajes alli son increibles. Visitamos en Sierra de Nevado y en parque del cafe. Abajo hay fotos!

Y personas quien entienden espanol! Se que mi gramatica no es totalmente correcto pero esa no es mas importante :)

volcano Sierra de Navado

Un lugar donde esta la mas largas palmas en Colombia. No reguerda como se llama



Lisää kuvateksti

Finca

Parque del cafe

Kuvia Pereirasta

Pereira

Pitkästä aikaa

Täytyy myöntää että laiskuus on iskeny tämän blogin suhteen mutta nyt tuli vaan semmonen fiilis että voishan tänne välillä kirjoittaakin jotain. Kolme kuukautta täällä tuli täyteen eilen. Marraskuussa jo ollaan ja aika rientää aivan älyttömän nopeesti. En tietenkään muista mitä kaikkea tässä kahen kuukauden aikana on viimeksi tapahtunu mutta yritän kertoa kaikki olennaiset asiat.

Minun perheessä Suomessa asuu kolumbialainen poika täältä Calista. Viimeviikon perjantaina lähdin tämän vaihto-oppilaan äidin kanssa Pereiraan. Pereira on Calista 300 kilometriä koilliseen luulisin puolet Calin asukasluvusta. Vuoristossa oli semmonen finka (maatila) jossa yövyimme neljä yötä. Siellä oli kyllä tosi hienot maisemat!

Elämä täällä on menny niin arkiseksi että tosi moni asia tuntuu ihan normaalilta. Lämpö on yks semmonen asia. Joka päivä riittää lämpöä niin sitä ei tuu enää ees ihmeteltyä. Turhaa otin mukaan niin monia pitkähihaisia huppareita koska en oo niitä kertaakaan käyttäny täällä Calissa. Aina pärjää t-paidalla ja sortseilla. Espanjan kielikin alkaa pikkuhiljaa vihdoinkin sujumaan ja enää ei tarvi käyttää englantia apuna. Ku keskustelee kahdenkeskisesti jonku ihmisen kanssa niin se sujuu tosi hyvin. Menin muuten yks aamu omaan kylpyhuoneeseen niin siellä oli skorppioni. Ite vähän säikähin mutta nuo mun hostit ei siitä kauheesti hätkähtäny. Nyt katon aina lattian tarkemmin ettei siellä oo ketään ylimääräisiä.

Seuraavan viikonlopun lauantaina meidän koulussa on karnevaalit. Koko koulu osallistuu siihen. Siellä on tosi monia eri maan karnevaalitansseja. Tulee varmasti tosi hieno tapahtuma. Kaikki oppilaat on valmistanu omat esiintymisasut itse. (Minäkin :D) Meidän luokka tanssii sambaa.
Mutta seuraavaan kertaan. Pitää mennä nukkumaan ku väsyttää niin paljon.

Laitan huomenna kuvia tänne Pereirasta ku tää kone on nyt niin hidas.

Yo vivo en Colombia!

No mitäköhän tässä on oikeen 5 viikon aikana tapahtunu... Kaikki täällä on niin erilaista kuin Suomessa mutta oon tottunu siihen tosi nopeasti. Väillä ei oikeen tajuakkaan kuinka kaukana sitä on Suomesta. Havahtuu vaan ajattelemaan, että oho mää oon Kolumbiassa. :) Ensinnäkin koulua oon käyny jo kolme viikkoa. Tykkään koulusta tosi paljon. Ympäristö on tosi viihtyisä ja trooppinen (mun mielestä), ihmiset siellä on tosi mukavia. Koulussa ei tarvi olla yksin ja otetaan heti porukkaan mukaan. Tämä on aivan loistava juttu! Espanjan kieli... no joo kyllä se on kehittyny tänne tulosta. Pystyn jo ymmärtämään jotakin keskusteluita ja jos puhun kahestaan jonku kanssa ymmärrän jo ihan kohtalaisesti. Puhuminen on hieman vaikeaa kun en tiedä sanoja vielä kauheesti mutta pystyn puhumaan sillälailla yksinkertaisesti ;D

Calin plussat ja miinukset... Cali on mun mielestä suht viihtysä kaupunki. Enää se ei tunnu niin isolta edes. Viihdyn Calissa tosi hyvin. Miinuksena tulee sitten tuo melu, haju ja kuumuus. Cali on tosi kuuma kaupunki. Siis kyllä se on välillä plussaa mutta vähempiki lämpö riittäis. Joka päivä 32 astetta. Onneksi joskus sataa, niinku tänään niin viilenee mukavasti.

En oo kyllä vielä kauheesti matkustellu missään. Kun koulu alko niin se on ollu oikeestaan vaan koulussa käyntiä. Herään aamulla kello viideltä ja koulubussi hakee mut portilta kello kuusi. Mun koulumatka on pitkä. Koulu alkaa 7.15 ja kestää 14.45 asti. Kotona oon joskus neljän aikoihin. Joskus illalla on jotain ohjelmaa mutta pääsääntöisesti se menee levähtämiseen ja perheen kanssa olemiseen. Viikonloppuna tapahtuu yleensä enemmän. Näen joko kavereita tai käydään perheen kanssa jossakin. Mun liikkuminen täällä on aika rajallista koska oon täysin riippuvaine hostisän autokyydistä. Täällä mennään joka paikkaan autolla. Jos ei siis ole kyytiä ei myöskään lähetä minnekään. Joskus vähän rasittavaa mutta oon jo tottunu tuohon. Liikuntapuoli on kyllä jääny melkein kokonaan. Haluja kyllä ois mutta vielä siihen ei ainakaan ole mahdollisuutta. Ainut liikunta täällä on koulussa. Sukellusta koulun altaassa 45 minuuttia kerran viikossa. :D Ehkä houkuttelen hostisän mun kanssa kuntosalille.

Tosiaan, oon ollu Kolumbiassa nyt 5 viikkoa. Aika on menny aivan älyttömän nopeasti. Tunne skaala vaihtelee välillä aika tiuhaan mutta oon kuullu että se on yleistä vaihto-oppilailla. Sitten kun vielä espanja paranee vielä niin uskon monen asian olevan vielä helpompaa. Aateltiin Calissa olevien vaihto-oppilaitten kanssa alottaa espanjan kurssi niin espanjan puhuminen nopeutuu. Laitan loppuun vielä muutamia kuvia.




Homestreet



San Antonio




Calista Bugan suuntaan

Terveisiä Kolumbiasta!

Täällä on tosiaan oltu jo kolme päivää ja hengissä on selvitty. Lähin sunnuntai- aamuna 7:40  Helsinki-Vantaalta. Lento meni nopeasti. Frankfurtissa olikin sitte selviytymistä. Frankfurtin lentokenttä on aivan hullun iso mutta kumminki ihan selkeä. Lentokentän sisällä on metro sun muuta. Vaihdoin metrolla terminaalia. Ihan vaan tiedoksi rotary-vaihtareille: rotary bleiseri herättää kyllä huomiota lentokentällä. Frankfurtissa mulle tuli jutteleen joku nainen kanadasta joka oli ollut vaidossa Saksassa. Helsinki- Vantaalla taas joku rotary joka meni samalla lennolla mun kanssa Saksaan.

 

Frankfurtista Bogotaan ja Caliin mulla olikin sitten matkaseurana saksalainen rotary-vaihtari Marieke. Hän tuli samaan kaupunkiin kuin minäkin. Bogotassa oli tosi kylmää ja sateista. Bogotan lentokenttä on kuin painajainen. Tosi iso ja monimutkainen. Ei oltais mitenkään löydetty oikealle portille jos ei oltais kyselty kaikilta vastaantulijoilta että missä se portti on. Olin aivan alyttömän väsynyt jo tuolla Bogotassa joten nukuin koko Caliin menevän lennon. 

Calissa olikin sitten tosi lämmin ja kostea ilma. Perhe oli vastassa aivan älyttömän hienon kyltin kanssa ja kaikki oli tosi ystävällisiä. Hostperhe on aivan mahtava. Kunhan espanja vähän paranee kommunikointi helpottuu huomattavasti.

Kirjotan myöhemmin sitten lisää. Hasta luego!

11 dias a estar en Colombia!

On ollu taas pikkusen kiireitä niin sen takia en oo oikeen ehtiny tänne kirjoittaa. Päivät täällä Suomessa alkaa pikkuhiljaa käymään vähiin . 11 päivän päästä huomaan istuvani lentokoneessa, joka vie minua kohti Kolumbiaa. Jotenki aivan outo olo tämän lähdön kanssa. Eilen olisin pystynyt lähtemään heti tältä istumalta, mutta nyt on taas semmonen olo, että pystyn oottamaan vielä sen 11 päivää. Hostperheen kanssa ei olla nyt oltu kauheesti yhteyksissä. Kummallakin varmasti omat kiireensä. Mun ekan perheen hostveli lähtee vaihtoon Saksaan vasta 26. pvä joten se helpottaa perheen kanssa kommunikointia jonkin verran. Tosiaan kumpikaan hostvanhempani ei puhu eglantia sanaakaan.

 Saatiin eilen tietää, että meidän kotiin tulee vaihto-oppilas Kolumbiasta. Vieläpä samasta kaupungista minne ite oon menossa. Olen tosi innoissaan tuosta! Ehin näkemään hänet Calissa ennen kuin hän lähtee Suomeen.

Oon tosiaan ostanu noita tuliaisia... Yllätyksenä tuli se, että kuinka paljon ne loppujen lopuksi tulee maksamaan. Eli pitää alkaa vähän rajaamaan mitä ostaa. Ostin muun muassa fazerin sinistä, lakritsia, sisua, salmiakkia, purkkaa, Muumi-värityskirjan, Angry birds- ilmapalloja ja penaalin sekä Suomea esittelevän kirjan joka on espanjaksi.

Pakkaamisen aloitan sunnuntaina. Yritän olla järkevä tuon pakkaamisen kanssa, että ei tulis liikaa tavaraa mukaan. Painoraja matkalaukulle on 28 kg ja käsimatkatavaroita saa olla 8 kg eli luulis kaiken olennaisen mahtuvan mukaan.

Jossakin aiemmassa postauksessa taisin mainita, että mun koulu on colegio hispano americano, mutta hostit oli väärässä tässä asiassa. Minun kouluni tulee olemaan colegio Freinet. Loppujen lopuksi tuo oli pikkuinen helpotus, koska siellä on oppilaita vaan semmonen 600 tuohon 1600 verrattuna.

  

 

 

Mutta en oo ihan varma millon seuraavan kerran kirjotan tänne. Yritän keretä ennen lähtöä mutta en ole ihan varma. Harmi ku en saa oikeen kuvia tänne, koska koneella ei oo mitään.

Mutta palaillaan asiaan. Adios!